Syksyä 21.11.2007

Olen ajatellut suhtautua tähän blogiin kevyesti. Että vaikka en olisikaan kirjoittanut aikoihin, voin silti kirjoittaa, kun huvittaa. Vaikka kukaan ei ehkä enää lue blogeja...

Ilta on hyvä. Olen juuri korjannut pyykkitelineen lahjanarulla ja kissa istuu sylissä siten, että se näkee näytön. En oikein tiedä onko näytöllä mitään, mistä se voisi ymmärtää yhtään mitään, sinne päin se kuitenkin katselee. Aikaisemmin olin nuorisolautakunnassa ja sen seminaarissa.

Se kun minusta tulee taas vähäksi aikaa opiskelija lähestyy uhkaavasti. Se on aivan huikean jännittävää, niin hyvässä kuin pahassakin. Uuh. Vuodenvaihteen jälkeen olisi tarkoitus edetä kohti valmistumista pikaisesti. Ja kerron tästä kaikille luodakseni riittävät paineet, jotta se onneton gradu tosiaan tulisi valmiiksi.

Tänään olen ajatellut nuorisopolitiikkaa. Ja sitä, että minusta nuorten asioista päättävät ihmiset voi jakaa kahteen ryhmään. Olennaisin jakolinja kulkee siitä, että ketkä ajattelevat asioita nuorten näkökulmasta ja ketkä aikuisten (yleensä vanhempien, mutta vaihtoehtoisesti opettajien, nuorisotyöntekijöiden tai vaikka poliisien). Ja kiinnostavaa on tarkkailla lopputuloksia ja käytettujä argumentteja tämän jakolinjan mukaan. Lopputulos saattaa olla toisinaan täsmälleen sama, mutta reitti jonka kautta siihen päädytään on hyvin erilainen.

Olen nyt YK:n yleiskokouksessa nuorisodelegaattina ja tekemisiäni voi seurata alla olevasta osoitteesta 8.10.-07

 www.valtikka.fi/nuorisodelegaatti

YK-nuorisodelegaatti 22.9.-07

Nyt YK-nuorisodelegaatin tehtävä on vahvistettu ja kaikki on todellakin lähtenyt liikkeelle. Olen ollut joissain tilaisuuksissa ja antanut lukuisia haastatteluja erilaisiin lehtiin. Tämän syksyn aikana alan varmastikin luulla olevani joku.

Olen matkustamassa YK:n yleiskokoukseen 5.10., osallistun kokoukseen osana Suomen virallista delegaatiota ja erityisesti osallistun kolmannen komitean työskentelyyn ja pidän Suomen delegaation virallisen puheen kolmannessa komiteassa. Lisäksi osallistun yhdessä muiden nuorisodelegaattien kanssa nuorisodelegaattien oheistapahtuman järjestämiseen ja muuhun lobbaukseen. Matka kestää kaksi viikkoa, toivon ehtiväni ehkä lauantaina ihania vegaanikenkiä myyvään suosikkikenkäkauppaani (jossa en ole ennen käynyt).

Kirjoitan parhaillaan puhettani kokousta varten. Puheen fokus tulee olemaan ilmastonmuutoksessa ja nuorten osallisuudessa, mutta otan mielelläni edelleen kommentteja vastaan. Niitä voi lähettää minulle suoraan sähköpostilla tai vaikka soittaa puhelimella. Lisäksi keskustelua käydään nuorisodelegaattisivuilla valtikassa www.valtikka.fi/nuorisodelegaatti.

Väkivallasta 2.9.-07

En ole ajatellut parisuhdeväkivaltaa pitkään aikaan. Nyt kun luin Imagen juttua, huomasin yllättäen kyynelet silmissäni. Veikkaan, että juttu on aiheuttanut suunnilleen saman reaktion useimmissa lukijoissaan, silti olen vähän ihmeissäni. On niin, että olen jo vuosia kokenut, ettei asia kosketa minua millään tavalla henkilökohtaisesti. Se ei kuitenkaan ole totta. Olen elänyt väkivaltaisessa suhteessa, melkein vuosikymmen sitten tosin. Ja lisäksi tietysti on niin, että lähipiiriin kuuluu ihan väistämättä joitakuita sellaisia ihmisiä, jotka lyövät puolisoaan ja joitakuita sellaisia, joita lyödään. Mutta ei sellaisesta yleensä puhuta. Jälkeenpäin ehkä, mutta ei sen kertomisen jälkeen monikaan kehtaisi jäädä, ympäristön paine väkivaltaa vastaan on hyvin vahva. Niin tietysti pitääkin, mutta olisiko meillä joku tapa tukea väkivaltaa kokevia, muukin kuin kauhistelu. Lähteminen sellaisesta on vaikeampaa kuin ne, jotka eivät sitä ole kokeneet voivat uskoa.

Syksy 30.8.-07

Syksy alkoi maanantaina, mutta vasta tänään tunsin oloni sellaisella syksyisellä tavalla tehokkaaksi ja kävin kuntosalilla. Kokemusta varjosti vain se, että valitsin seurakseni Cosmopolitanin, sitä kun ei ihminen ehkä ikinä opi. Cosmo on kuitenkin ehkä normatiivisinta kauheutta, mitä niin houkuttaviin kuoriin pakataan. Saatoin lehdestä kuitenkin oppia paljon tärkeitä asioita, esimerkiksi sen, että Cameron on käynyt kauneusleikkauksessa jostain hyvästä syystä ja että cosmotyttö laittaa päähänsä avokadoa, muttei nokkosta. Ja että jääpalat tekevät seksistä eritoten kuumaa. En vaan voi käsittää, että ketkä sitä lehteä oikein ostavat, niitä täytyy kuitenkin olla aika paljon.

Veikkaan, että tästä saattaa tulla yksi parhaista syksyistä ikinä. Vaikka saattaakin olla, että välillä ei ole aikaa hengitellä. Olen lähdössä (jos UM suo) YK:n yleiskokoukseen suomalaisen nuorison edustajana, tasa-arvotoimikunnan työ tiivistynee, vanhat luottamustoimet vaativat suunnilleen sen mitä ennenkin ja siihen päälle on tietenkin vielä ViNO.

Päivällä olin myös hyvin vihainen jostain olennaisesta poliittisesta kysymyksestä, josta tarkoitukseni oli blogata, mutta sen olen jo unohtanut. Palaan varmaan asiaan.

Pridet 15.8.-07

Viikonloppuna olimme Tallinnassa Prideillä. Se oli jälleen hauskaa, ja toivottavasti jollain tavalla merkittävääkin Marssille osallistui noin kolmesataa ihmistä ja vastamielenosoittajia oli kadun reunalla muutamia. Useimmat katujen reunojen ihmiset suhtautuivat positiivisesti tai uteliaasti. On kyllä aina hauskaa päätyä niihin valokuviin, joita jossain sitten esitellään, että tässä on nyt näitä homoja.

Kotona taas 5.8.-07

Olen palannut jo muutamia päiviä sitten. Suomeen palaaminen ei ole koskaan ennen ollut niin masentavaa, mutta onneksi kotona ja töissä on kuitenkin parempaa kuin muistin. Olin matkalla useammassa paikassa kuin lähtiessäni olisin koskaan kuvitellut. Lähdin kotoa kuvitellen meneväni länteen ja ehkä vähän etelään. Meninkin Geneveen, Pariisiin, vähän Venetsiaan, Zagrebiin, Splitiin, Hvarille, Mostariin, Sarajevoon ja vähän Budapestiin. Sähellystä kerrakseen, mutta perin hauskaa ja enimmäkseen rentouttavaa. Nyt voin ehkä olla jälleen tolkullinen olento ajateltuani kaikenlaisia ajatuksia rauhassa kuukauden.

Viisumeita ja passeja olen ajatellut erityisesti. Vaikka hyvin tiedän, että olen erityisen etuoikeutettu viininpunaisine passeineni, en yleensä muista ajatella sitä. Sellaisten asioiden kanssa sattuu myös ihmeen paljon noloja mokia, kuten se, että pyydän kanssani matkalle sellaista, joka sattuu olemaan aivan väärästä maasta, eikä siksi voi poistua sieltä, missä hänellä on oleskelulupa (vielä pari kuukautta, sitten kaikki on auki) tai se, että hihkun saatuani passiini hienon leiman kun muu seurue on joutunut ylenmääräisen kuulustelun kohteeksi ollessaan poistumassa linnakkeestamme toistaiseksi sen ulkopuolella olevaan kotimaahansa.

Toisaalla mietin paljon sitä, kuinka ihmeessä ihmiset voivat tottua elämään taloissa, joissa oma asunto on ainoa, joka on suunnilleen ehjä. Muut asunnot on pommitettu rikki silloin kauan sitten, eikä niissä asu enää ketään. Ehkä omakin, mutta jotenkin se on nyt käyttökelpoinen. Ja kuinka voi tottua kävelemään talojen ohi, joissa lukee että ne ovat vaarallisia raunioita, joiden lähellä ei kannata hengailla.

Sitten olen ajatellut yksityisiä ajatuksia, niitä ehkä kaikkein eniten.

Irrationaalinen kesälomaolento 9.7.-07

Olen huojuva, koska olen juuri viettänyt puolitoista vuorokautta matkalla. Kuinka erilaista elämä olisi, jos kärsisin matkapahoinvoinnista? Junamatkustuksessa on parasta, että matkalla ehtii ajatella. En ajateltuani pitkään siltikään ymmärrä, että miksi samassa junassa Hampurista Baseliin matkustavat ihmiset täytyy herättää viidesti (!) näyttämään matkalippujaan. Ihan kuin raideliikenteellä ei olisi muutenkin tekemistä kilpailussa lentämisen kanssa. Reililippu-uudistus on kuitenkin loistava. Nyt reilikortti on järkevämpi ja halvempi myös niille, jotka menevät vain yhteen kohteeseen ja takaisin. Aikaisemminkin reilikortti oli halvin tapa päästä perille junalla, mutta lentäminen oli yleensä paljon halvempaa. Enää useinkaan ei niin ole. Vielä kun pistorasiat junissa toimisivat ja myös Kööpenhaminan asemalta saisi lihatonta leipää, niin kaikki olisi aika hyvin.

Saksalaiset kirjakaupat saavat minut kateelliseksi niille, joiden kielellä tehdään niin paljon enemmän kaikkea. Valinnanvara on silloin niin paljon suurempi. Ylipäätään olen sitä mieltä, että elämä olisi parempaa suuremmalla kaupunkiseudulla. Silti itse olen ainakin toistaiseksi niin kiinni kotona ja kielessä, etten ole lähdössä mihinkään. Ja siksi ne muilla kielillä tehdyt jututkin ovat vain laiha lohtu. On parasta kun ymmärtää kaiken ja jakaa samat sukupolvikokemukset. Kotitodellisuudessa kaikki osaavat laulaa Pikku kakkosen postin, ja sen arvo on minulle juuri nyt suurempi, kuin kiiltävälle paperille painettujen kasvisruokareseptilehtien.

Gradu 3.7.-07

Makaan mökillä nurmikolla ja leikin graduleikkiä. En tiedä onko oireellista, että kun kirjoitin sanaa gradu kirjoitin sen lukuisia kertoja väärin. Minun pitäisi lopettaa gradusta puhuminen ja ahdistuminen ja kirjoittaa se. Se ei vaatisi mahdotonta määrää työtä ollakseen jo läpimenevä tekele ja sen jälkeen vielä vähän, jotta ei enää nolottaisi paljonkaan. Olen silti lähdössä matkalle, enkä jäämässä tänne gradukirjojen seuraan.On hassua, kun pienet eläimet marssivat pitkin näppistä.

Matkasuunnitelmani on muuttunut sen verran, että Geneve on varmistunut ja Barcelona tullut epävarmaksi. Pariisi pysyy, vaikka en kaupungista pidäkään.

Luottamusteoria on edelleen vähän tunkkaista. Äitiys ja hyvinvointivaltio ovat konsepteina paljon kiinnostavampia. En silti ole ihan varma, kuinka pitkälle tämä projekti niiden avulla etenee.

Tapaa minut vaikka Münchenissä 1.7.-07

Olen ihmeissäni kuinka usein olen ajatellut kirjoittavani jotain, mutta jälkeenpäin olen huomannut, että en ole kirjoittanut kerrassaan mitään.

Kevät on ollut ensin kiireinen ja sen jälkeen muuten raskas. Kesä vaikuttaa onneksi paremmalta, joten uskaltaisin veikata, että pian minulla saattaa olla entistä enemmän julkista sanottavaa.

Nyt olen kuitenkin lähdössä mökille graduretriittiin ja sen jälkeen matkalla. Olen aikeissa nousta niihin juniin, jotka vievät sillä hetkellä houkuttelevimpiin suuntiin. Tapaamispaikkoja on sopivaa ehdottaa. Ainoa varma määränpää on Pariisi. Luultavasti menen myös Barcelonaan, Bilbaoon ja Geneveen sekä kenties Zagrebiin ja minne lie. Ensiviikosta lähtien minut tavoittaa parhaiten tekstiviestein, heinäkuun lopussa palaan, ellen jo aiemmin.

Vaalivoitto, se tulee tänään 18.3.-07

Palasin äsken äänestämästä. Matka oli hämmentävän pitkä, mutta onneksi sää oli hieno. Loppuun asti arvoin valintaani kahden ehdokkaan välillä, ja lopulta päätin vasta kopissa kumpaa äänestän. Nämä mainiot ehdokkaat ovat Uudenmaan 56 ja 66. Omasta äänestyksestä ei varmaan pitäisi tehdä niin isoa juttua. Vaikka pohtisin asiaa kuinka monta viikkoa, niin mulla on silti vaan samanlainen yksi ääni kuin kaikilla muillakin.

Huomenna lähden Nepaliin ja palaan seuraavalla viikolla. Että heippa. Sieltä minua ei tavoita edes tekstiviestein, koska mulla on vääränlainen liittymä. Vaikka kyseessä ei ole loma, niin ihanaa lähteä tekemään jotain ihan muuta kuin vaaleja. Jo pitkään olen vastannut kuulumiskyselyihin pelkkiä vaaleja, nyt on pakko keksiä muuta.

Muistilista vaalien ja Nepalin jälkeiseen elämään:
- Hanki (oma) elämä
- Opettele sanomaan ei
- Tee gradu

Luulen, että kokovartalojännitys vaalien suhteen hyökkää ihan pian. Pitäisi ehkä syödä kamalasti ennen sitä, koska sitten ei välttämättä pysty. Tai ehkä pystyy sittenkin, kun Aija on kutsunut.

Vaalikoneet 17.3.-07

Pitkään on pitänyt, mutta vihdoin. Tein Vihreiden vaalikoneen.

1. Heidi Hautala
2. Tony Hagerlund
3. Sirpa Kauppinen
4. Anna Mäkelä
5. Anna Cantell-Forsblom

Ja nuorten vaalikoneen.

1. Laura Rantanen, vihr
2. Laura Häggblom, vihr
3. Heidi Hautala, vihr
4. Maria Saarivup-Sirén vihr
5. Marissa Varmavuo
6. Janne Länsipuro, vihr
7. Katja Syvärinen, vas
8. Hannu Kokko, vihr
9. Arja Alho, sdp
10. Maija Ojanen, vihr

Hassua on se, että ne tyypit, joiden joukosta olen ehdokkaani lopulta valinnut, eivät näiltä listoilta kovin kärjestä löydy. Vaikka oikea puolue kaikista koneista on kuitenkin löytynyt.

Kirjasto ja naistenpäivä 8.3.-07

Unelmien keskustakirjasto oli juuri unelmien keskustakirjasto. Perjantaina ennen viime viikonloppua kävin Töölössä kirjastossa keskustelemassa kivan kirjaston sedän kanssa siitä, missä oikeassa maailmassa olisi ihania kirjastoja. Hän suositteli Munkkaa. Tykkään Tapiolasta, mutta se on syrjässä reiteiltä. Pitäjänmäki olisi lähin, mutta se on jotenkin olevinaan hankalasti auki. Sello taas on kammottava, siellä on lasia ja metallia ja hälyttäviä portteja kaikkialla, joten siellä ei voi kävellä ympäriinsä vaan aina pitää lainata ensin. Ja lastenosasto on eristetty omaksi lyhyiden ihmisten maailmakseen ja järjestetty niin kummallisesti, etten ole koskaan löytänyt sieltä mitään ilman apua. Sääli, että molemmat kotoisimmista kirjastoista ovat Jyväskylässä ja minä en.

Tänään oli taas Espoon tasa-arvotoimikunnan naistenpäivän tapahtuma. Kun pohdin ääneen eri seurueissa, mitä siellä pitäisi sanoa, sain suosituksen sanoa, ettei mitään syytä juhlaan ole, vaan olisi ryhdyttävä toimeen epätasa-arvon poistamiseksi. En kuitenkaan sanonut ihan niin.

Unelmien keskustakirjasto 3.3.-07

Tänä viikonloppuna on Anni Sinnemäen ihanista ihanin vaalitapahtuma. Keskustakirjasto. Helsingin vanhalla linja-autoasemalla. Me mennään illalla, tulkaa tekin!

27.2.-07

ViNOn uudet vaalisivut on avattu. Itse asiassa jo ystävänpäivänä eli jonkin aikaa sitten. Mutta nyt ei ole yhtään myöhäistä käydä katsomassa. Ja mainiot kolumnit löytyvät myös blogilistalta nimellä ViNOn nettikolumnit.

Ihanimmat ehdokkaat ja elämä 25.2.-07

Olen ollut ihanien vihreiden naisten kanssa kylpylälomalla rentoutumassa vaalikiireiden keskellä. Viikonlopun ajan meitä hoidettiin niin paljon, ettemme ehtineet niin paljon ajattelemaan paljon mitään. Ja se olikin hyvä. Aion ehkä jatkossakin panosta kiireisinä aikoina täsmärentoutukseen. Hierontaa ja erinomaista ruokaa skumpan kera jossain vähän irrallaan arjesta. Hyvä elämä on hyvää.

Todellisuudessa elämässä on tärkeintä juuri nyt vaalit. Vaalikoneista saatan sanoa vielä joskus jotain. Sitä ennen Aromaan vaalikone tarjoaa seuraavia suosikkeja:

Uudeltamaalta Janne Länsipuroa tai Aija Saloa (tai Eeva Honkanummea jos haluut erinomaisen tädin). Helsingistä Tapio Laaksoa tai Mari Puoskaria (tai Anni Sinnemäkeä) jos haluut mahdollisen ministerin ja melko varman läpimenijän). Keski-Suomesta Tuomas Viskaria tai Sini Eräjäätä. Pirkanmaalta Anna-Maria Urhosta (tai Ulriikka Aarniota). Varsinais-Suomesta Sini Terävää. Hämeestä Paavo Raappanaa. Etelä-Savosta Heli Järvistä. Pohjois-Savosta Raimo Tuomaista. Lapista Timo Törmästä. Pohjois-Karjalasta Minttu Massista tai Jani Lukkarista.

29.1.2007

On niin paljon kaikkea, että yleensä ei tule mieleenkään blogata. Ja jos tuleekin, niin yleensä junassa tai jossain muualla kuin kotosalla.

Tein yhden uudenvuoden lupauksen. Sen toteutuminen näyttää vuoden ensimmäisten viikkojen perusteella melko epätodennäköiseltä. Ensin tehdään vaaleja, feminististä aloitetta (pian osoitteessa Feministinen aloite), järjestöbyrokratiaa ja kaupungin naistenpäivää (WeeGeessä ja siellä on hienot puhujat ja kaikkea) ja sitten lähdetään Nepaliin. Lupaus oli viettää edellistä rauhallisempi vuosi. Mutta ehkä sitä ehtii sitten huhtikuun jälkeenkin.

Vaalikoneet on hassuja. Ja niin on myös Puoluetoimistovideo. Käykää katsomassa eka jakso. Kirjoitan myöhemmin vaalikoneista ja suosikkiehdokkaista. Nyt opettelin juuri korjaamaan linkin kohdalleen. Jei.

Viime vuosi 1.1.2007

Tämä on Liainalta

1. Mitä teit vuonna 2006 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
Laitoin aika monta asiaa uusiksi, vaikka olenhan tehnyt niin ennenkin.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En tainnut tehdä sellaista.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Kummilapselle syntyi pikkuveli, mutta tapasin hänet vasta puolivuotiaan, joten ei sen äitiä nyt voi varmaan läheiseksi kutsua.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
No ei nyt läheinen, mutta olin yksissä kovin kauniissa hautajaisissa, Mummin siskon.

5. Missä maissa kävit?
Belgiassa kahdesti, Puolassa Viron, Latvian ja Liettuan kautta ja Italiassa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2007 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2006?
Haluaisin, että olisi vähäsen rauhallisempaa.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2006?
17.3., 8.-9.4., 9.4., 10.6., 9.-10.12.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Että kaikki on hyvin.

9. ...ja suurin epäonnistuminen?
Periaatteessa varmaan se vuoden ensimmäinen suuri elämänmuutos, mutta en sittenkään tahdo nähdä sitä epäonnistumisena.

10. Kärsitkö vammoista?
Ranne on jotenkin tullut kovin kipeäksi ihan vuoden viimeisinä päivinä, samoihin aikoihin sain poskiontelontulehduksen, joka ei ole ihan vielä parantunut.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Kissaa en ostanut, mutta ehkä sen ruuat, voisi olla se paras asia. Kissan kanssa on nimittäin ihanaa elää. Ja lisäksi ostin ihanan käytetyn futonin keväällä. Niin ja tämän kodin mulle kokonaan. Se onkin ehkä parasta sittenkin.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Vaikka keiden ihanien läheisten ja kaukaisten.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Tämä ei ole sellainen paikka, jossa erittelen tuollaista.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Kotiinhan tuosta menee suurin osa.

15. Mistä innostuit eniten?
Varsovasta ja eräistä tyypeistä.

16. Mikä albumi/kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2006?
PMMP:n keskimmäinen levy.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt onnellisempi vai surullisempi?
No nuohan ei ole vastakohtia. Olen ehkä sekä onnellisempi ja surullisempi. Ja myös monella tavalla iloisempi mutta en onnettomampi ollenkaan.

ii. Lihavampi vai laihempi?
Vähän paksumpi, jos jotain.

iii. Rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi, monella tavalla.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Viettänyt enemmän aikaa omassa sängyssä ja ajatellut.

19. ...entä vähemmän?
Ollut ihan turhaan ahdistunut tai stressaantunut.

20. Miten aiot viettää joulun?
Joulu meni jo, olin isovanhempien luona, kuten asiaan kuuluu.

21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Eilisiltaa rukkaisin vähän, mutta ei mitään oikeasti kannata muuttaa.

22. Rakastuitko vuonna 2006?
Juu.

23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Ei yhtään.

24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Amyn lailla.

25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
No tuskin.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luin ihastuttavia hömppäkirjoja, mutta ehkä paras oli silti Middlesex. Jollain omituisella tavalla vaikuttavin oli varmaan Laura Honkasalon Tyttökerho.

27. ...entä musiikillinen löytö?
No mähän en sillai tykkää musiikista.

28. Mitä halusit ja sait?
Kissan.

29. Mitä halusit, muttet saanut?
Rauhaa ja varmuutta. (eihän se nyt kokonaan puutu)

30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Ihan loppuvuodesta nähty Toisten elämä oli kovin hyvä. Mutta ei se oikeita suosikkeja millään voita, mutta niitä en mitään nähnyt viime vuonna.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Söin aamulla köyhiä ritareita, iltapäivällä työhaastattelin ja illalla teimme hiekkakakkuja ihanan Emmin ja äitinsä ja heilani kanssa.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?
Mielenrauha. (vakavaa liioittelua, että nyt suorastaan äärettömän paljon tyydyttävämmän)

33. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2006?
No mä olen kerran kysynyt, että näytänkö mä muka siltä, että mä katson koskaan peiliin. Vastaus oli, että et.

34. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Käsitys siitä, että elämässä käy lopulta hyvin. Ehkä odottamattomallakin tavalla.

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
En oikein kenestäkään julkisuuden henkilöstä sellaisena. Ihmisistä, joita tunnen, Liisasta, Annista ja sellaisista.

36. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
Keväällä oli kiehtovaa löytää sellainen poliittinen kysymys, jota saattoi pohtia löytämättä oikeaa vastausta. Vieläkään en tiedä mitä mieltä kohdunvuokrauksesta oikein pitäisi olla.

37. Ketä kaipasit?
Näin julkisesti sanon vain, että kaipasin Odea ja Hannua, jotka asuvat ihan liian kaukana.

38. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Johan, johon tosin tutustuin vähäsen jo edellisen vuoden lopulla. Lisäksi olen oppinut pitämään paljon myös Kyöstistä, Emmistä, Mariasta, Andersista, Georgista, Elinasta, Niklaksesta ja varmaan joistain, joita en nyt osaa yksilöidä vuoden 2006 uusiksi ihmisiksi.

39. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2006.
En tainnut oppia yhtäkään hyvää uutta.

Alapuolella olevasta linkistä pääsee vuoteen 2005. Vuoteen 2006 pääsee, kun vaihtaa numeron osoiteriville. Pyrin ratkaisemaan tekniset vaikeudet linkityksen suhteen piakkoin.

Täältä voit lukea aikaisempia kuulumisia